Kun tulee ikää, yksi jos toinen ruumiinjäsen sanoo sopimuksen irti. On polvivaivaa, varpaassa ei pysy nivel paikoillaan, kilpirauhanen toimii miten toimii ja polvet on todellakin ihan paskat. Tavoitteena on siis pudottaa painoa noin 10 kg ja lopettaa hiilareiden mättäminen. Aloitin tyhjentämällä ruokakaappia ja roskikseen päätyivät mm. murot, perunasoseet, klementiinit ja luultavasti samaan kyytiin pääsevät vielä pastat. Tänään käyn vielä agiilitypikkujouluissa, sitten loppuu. Tosin siihenkin olen valmistautunut lukemalla finelistä kaikki hiilaritiedot jouluruuista. Lanttulaatikkoa voi syödä huolettomasti, porkkanalaatikkoa vähäsen. Sen sijaan lohta ja kinkkua aion mättää antaumuksella. Tuntuu vähän oudolta hakea kaupasta kuohukermaa ja kaikkea muuta ns. epäterveellistä, mutta eiköhän tähän totu. Salilla käynnin lopetin, sillä on kohtuullisen typerää maksaa hommasta 9 x 66 kun pääseen käymään viitenä kuukautena vuodessa. Sen sijaan käyn pelaamassa sulista kerran työkavereiden kanssa ja kerran Kaisan kanssa (viikossa).

Katotaan miten akan käy.

Mökistä on maksettu törkeesti ja melkein jäi tänään ulko-oven kahva käteen kun läksin ulos. Vesi lainehtii kylpyhuoneessa ja muutenkin koko roska on hyvin nuhruinen kokonaisuus (ihan paska). Näyttelyistä on maksettu noin 120 euroa ja tuloksena on tähän mennessä EH ja H. Lämpötila on jotain 30+ vaikka kohta on yö. En valita, vaikka ensi talvena olisi 40 astetta pakkasta. En valita. Eilen kaikki muut paitsi Valma karkasivat kyhäämästämme ulkoaitauksesta; Valma jäi nököttämään paikalleen sen näköisenä, että "onko meillä muka lupa lähteä, en minä tästä mihinkään mene ennen kuin selvästi sanottu, että saa mennä". Muut juostiin kiinni ja naapurimökki osallistui talkoisiin. Tänään jäi ikkuna auki ja Äijä loikkasi siitä ulos, naapurimökki otti kiinni. Eilen ilta myös vietettiin seurassa, jossa 80 % oli varmuudella gay ja 2 luultavasti tulossa kohta kaapista. Yksi menee, mutta ei kymmenen + pari katolista olevinaanheteroa. Ei tule toistumaan. Kunpa pääsisi jo omaan kotiin omaan sänkyyn omaan lahteen oma vuokko kainalossa ja valma selällään sohvalla.

jk. Ja plakkarissa vielä yksi EH. Meitä ei ihan äkkiä näyttelykehässä nähdä. Pakko kai alkaa valehtelmaan, että Vuokko on otettu käyttökoiraksi. Saatanan hyvät taipumuksethan sillä on, mutta miellyttämishalua ei tippaakaan. Mutta siltikin aion taikinoida sen ensi kesänä taippareista läpi. Eilen ja tänään on tehty kohtuullisella menestyksellä damiharjoitusta. Vuokko hoksasi kohtuullisen nopeasti, että ruokaa saa, kun palauttaa damin jalkojeni juureen, ei yhtään kauemmas. Pitkä matka tästä silti on, mutta koko talvi on aikaa. Voiskohan vielä vaihtaa rotua...

Minulla on addiktio ja se kohdistuu rasvoihin. Naamarasvojen tärkeyden ymmärsin 24-vuotiaana, kun olin Joensuun Metlan takapihalla tupakalla työkavereiden kanssa. Tuolloin vanhemmat naiset valistivat, että alamäki alkaa 25-vuotiaana ja minä uskoin. Siitä lähtien olen kantanut kohtuullisen paljon rahaa rasvakauppoihin. Koska merkkituotteet maksavat, ostan niitä lähinnä ulkomailta lentokentiltä, lentokoneesta tai laivalta. Oman addiktioni ymmärsin taannoisella Tanskan matkalla kun Pia huokaisi taxfree-myymälässä Minnalle, että taas se seisoo täällä rasvahyllyjen edessä. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin tuolla matkalla YSL:n hydra feel kosteusvoiteeseen, joka on aivan taivaallisen ihanaa ja täyteläistä. Lisäksi ostin Cliniquen kolmosta, joka siis on paskat räjäyttävä kasvovesi ja oikein soveliasta maastokaudella. Olisin ostanut mieluusti jotain eteeristä öljyä ja etsin sitä sekä Tanskan että Ruotsin laivoilta, mutta homma jäi vaiheeseen, sillä myytävien öljyjen pakkaustapa oli väärä; öljyt tulee olla pakattuina lasiseen purkkiin, sillä muovi laskee vaikuttavat aineet taivaan tuuliin. Tämän minulle kertoi viime talvena Thaimaan matkalla järvenpääläinen kosmetologiyrittäjä Sinikka, joka tuhahteli halveksivasti muovipurkkeihin pakatuille rasvoille. Sillä hetkellä hoksasin, että kalliit rasvat pakataan aina lasipurkkeihin ja tunsin itseni jonkinlaiseksi rasva-asiantuntijaksi sekä jokseenkin tasa-arvoiseksi keskustelijaksi Sinikan kanssa.

Kaapeistani ja kasseistani löytyy ainakin seuraavia rasvoja ja muita kalliita tuotteita:

• Kanebo: sensai silk kosteusvoidetta kahta erilaista, ihohuokosten pesuaine
• Dior: silmänympärysvoide
• Lancome: pesuvaahto
• Clinique: kasvovettä kahta erilaista, silmänympärysvoide, kevyt kasvovoide
• Elisabeth Arden: kasvovoide
• YSL: kasvovoide
• Biotherm: kasvovesi, pesuvaahto

Lisäksi tätä halvempaa rojua eli lumenea, body shopia, dermosiliä jne. löytyy vähän sieltä täältä ja niitä käytetään jos muistetaan ja jos ei muisteta, pudotetaan parin vuoden päästä roskikseen. On tästä se hyöty, että luultavasti kassista löytyy työmatkalla aina jotain kelvollista ihonhoitoainetta. Olen myös tehnyt ensimmäiset kokeilut kookosöljyn ihmeellisessä maailmassa, mutta se ei ainakaan kesällä iholleni sopinut vaan naamavärkki jäi kiiltäväksi ja haisi iltapäivällä oudolle. Onneksi kookosrasva käy sekä naamaan että keittiöön ja näyttääkin siltä, että öljy päätyy paistorasvaksi.

Kun näette minut, katsokaa näkyykö minussa ryppyjä. Ei näy. Kiitos rasvojen, geenien tai ilmeettömien kasvojen. Ja jos näette minut rasvahyllyn edessä niin älkää häiritkö, se on minun taivaani. Mikään ei ole niin ihanaa kuin vertailla hintoja ja kokeilla tuotteita. Suurin rakkauteni on Kanebo, joka on tyyyyyyristä ja erittäin hyvälaatuista. Ja perkele, unohdin vanhan ja tärkeän klassikon eli Cliniquen jo 1930-luvulla lanseeraaman kasvovoiteen "dramatically different moisturizer". Ei ole kyllä erityisen different eikä kosteutakaan kummoisesti ja on pakattu vielä muovitörppöön, mutta sopii aloittelevalle addiktille.

t. Tarja, rakkaudesta rasvoihin 

Ilmatieteen laitoksen mukaan aurinko Kemissä (melkein kuin Kemin aurinko) laskee klo 0:20 ja nousee klo 2:34. Minä en mitään eroa kyllä huomaa kun nousen vessaan yöllä, ihan on yhtä valoisaa yöt läpeensä. Ei tänäänkään ihan putkeen mennyt, mutta paranee koko ajan. Lähdettiin aamulla ja olin ajanut jo 20 kilometriä kun auto sanoi plim. Tankki tyhjä. Kiireistä ajattelua ja johtopäätös, että tämän paikan pystyy käymään, sitten tankille. Kuinka ollakaan, metsäautotiellä seisoi poikittain rekka lastia tekemässä. Ei bensaa, ei tietä --> oli pakko lähteä tankkaamaan. Sitten tulin takaisin ja rekka seisoo edelleen siinä. Oli luovutettava ja mentävä katsomaan muita paikkoja. Päivän viimeiseksi säästin tuon rekkakohteen ja keräsin sieltä kassillisen tuohia sytykkeiksi. Maastopäivän jälkeen kurvasin hotellille, tungin karvat huoneeseen, kävin suihkussa ja säntäsin taivaaseen, eli Haaparannan Haglöfsin outletiin. Sieltä ostin kilon painoisen makuupussin ja uuden hienon patikointirepun. Matkalla muistin, että auton omistaa OP-rahoitus, en minä, ja voi olla, että sitä ei saisi Ruotsin puolelle ajaakaan. Onneksi sentään ei ollut koiria mukana, minun tuurillanihan kävisi kuitenkin niin, että töräyttäisin kolarin, ei green cardia ja kaksi koiraa kontissa, joista toisella ei edes ole voimassa rabies -vasta-aineet. Niinpä tulin samoin tein takaisin ja menin syömään ABC:lle ilmaiseksi sellaisella leimalapulla - jostain on säästettävä. Tornion Prismasta ostin uusimman kotilieden, joka katosin jonnekin välillä Prisma - Kemin Cumulus (luultavasti vessassa, ehdin pytyllä istuessa lukea ensimmäisen sivun eli sen, missä päätoimittaja jaarittelee joutavia). Kävin myös Prismassa asiakasomistajapalvelussa selvittämässä s-korttiongelmaa, joka selvisikin. Minulle oli lähetetty uusi tunnusluku, vaikka korttiini edelleen kävi vanha tunnusluku. Samalla korttini oli vaihdettu vanhanaikaiseen korttiin, joka ei suinkaan varmista, että tilillä on rahaa. Kysyin, että miten tämä nyt näin meni enkä tietenkään saanut älyllistä vastausta. Puhumattakaan siitä, että minulle lähetellään uusia tunnuslukuja, mistä pitäisi ymmärtää käyttää edelleen sitä vanhaa... Koirat on muuten paljon väsyneempiä tällaisen hellepäivän jälkeen, maata rohjottavat kyljellään sängyssä ja välillä juovat. Huomenna tuon nuo iltapäivällä tänne hotellihuoneeseen, on vähän liian kuumat kelit koirille. Onneksi huomenna mennään meren rantaan, saavat käydä uimassa.

Heräsin aamulla ja tajusin, että sataa vettä. Päätin pitää sadetta aamupäivän ja aloin järjestelemään uhareiden koordinaattiongelmia. Tuusasin niitä ja muita hommia aamupäivän ja kun näytti, että sade helpottaa, lähdin maastoon. Ja kissanpaskat; sade vain yltyi ja tunnissa olin aiva märkä, kuten myös kartat, karttalaukku ja koirat. Puhumattakaan siitä, että puskassa oli niin pimeää, että kun otin kämmekän yksittäisen kukan käteeni, se hajosi ja liimautui käsiin kiinni enkä mitenkään päin saanut selvää, onko alimpien terälehtien leveys sama, eri vai mikä. Sääskenvalkkua ei näkynyt, koska sinne pimeimpään pöheikköön ei ollut asiaa. Tulin takaisin hotelliin vettä valuvana ja tein taas toimistohommia. Huomenna pitäisi olla kelvollinen ilma, mikä tietää sitä, että lähdemme Pönkeröisten kanssa taaplaamaan tulevia voimajohtoyhteyksiä ja kämmekät & noidanlukot säästetään iltaan ja/tai perjantaille. Tässä vaiheessa kesää sitä aina miettii, että tätäkö minä koko talven odotin - itikoita, sadepäiviä ja huonosti nukuttuja hotelliöitä. Samassa yhteydessä tulee mieleen myös se, että kaikki muut metsäopistokaverit tekevät siistejä sisähommia, minä olen ainoa, joka rämpii metsässä. Ammatinvalinta- ja asennekysymys, I suppose.

Viime viikolla ajellessani Lappeenrantaan välähti kamera. Takaisin tullessa eilen löysin hotellin parkkipaikalla auton tuulilasista sakkolapun. Samaisella matkalla muistin, että auton lyhennys 370 euroa on jäänyt maksamatta. Paluumatkalla myös kutostie oli poikki ja sain taas mukavasti hiekkaa sisätiloihin kun kaikki liikenne ohjattiin paikallisille tuppykyläteille. Onnistuin myös keväällä hävittämään s-korttini, minkä vuoksi jouduin hilautumaan palvelupisteelle ja tilaamaan uuden. Sitten tulee se uusi kortti ja uusi tunnusluku. Tunnusluku ei toimi, eikä näköjään debit -ominaisuuskaan, sillä koskaan kassa ei sano, että siellä ei olisi käyttövaraa. Siitähän minä en voi tietää mitään, koska se helvetin tunnusluku ei toimi enkä tiedä saldoa - palveluakka puhelimessa ei kerro vaan kehottaa hankkimaan pankkiavaimet. Ihmeteltyäni asiaa kuukauden päivät, soitan uudestaan sinne s-kanavalle matkalla Tanskaan. Aikani odoteltuani saan kuulla, että tunnusluvun toimimattomuutta ei ole koskaan ennen tapahtunut, ja se puheluuni vastaava nainen vielä haastattelee siitä lähimmät työtoverinsa ja esittää, että olen sotkenut tunnuslukulaput - tässä vaiheessa alkaa käyrä nousta ja ilmoitan, että minä en ole tarvinnut minkään valtakunnan tunnuslukuja moneen vuoteen, joten sekaannus ei ole mahdollinen. Lisäksi viikon päästä tulee kiukkuinen karhulasku, koska olen ylittänyt sen f... s-tilini, jonka pitäisi siis olla debit, eikä ylityksen tulisi olla mahdollista. Aikaisempaan tunnuslukukyselyyni olen saanut vastauksen, että minun pitää etsiytyä taas jonnekin palvelupisteeseen ja tilata uusi. Haistakoot pitkän paskan ja pitäköön tilinsä, on näitä muitakin bonusjärjestelmiä.

Ollaan nyt Kemin Cumuluksessa ja minulta meni tänään hermot. Picture this: Olen ajanut tänne seitsemän tuntia ja kun saavun aulaan, ensimmäiset ihmiset ketkä näen, istuvat aulassa kylpytakit päällä! Juntteja, kertakaikkisen juntteja, ei Kemin Cumulus mikään kylpylähotelli ole. Sitten menen alakerran Huviretkeen syömään, eikä mene pitkään kun se miespuolinen kylpytakkilaahustaja tulee tiskiltä hakemaan kaljaa. Mietin vähän aikaa, onko vika minussa vai siinä kännykkään hölöttävässä ukossa ja päädyn jälkimmäiseen. Kun tulee maksun aika, lampsin tiskille ja kysyn, miksi täällä hiihtää kylpytakki-ihmisiä. Saan pahoittelevan vastauksen, että hakevat kaljaa kun ovat saunaosastolla. Muistutan tässä yhteydessä, että kylpylähotellit on erikseen ja että moinen laahustaminen keskeltä ravintolasalia on esteettinen haitta. Lisäksi kerron tarjoilijatytölle ystävällisesti, että ovat aivan liian ystävällisiä moisille törkimyksille. Jumalauta, minä syön salaattiani ravintolassa ja ohi hiihtää kylpytakkiin ja froteeläpysköihin pukeutunut möhömahainen keski-ikäinen äijä, joka puhuu samalla kännykkään. Perässä kiitää eukkonsa, joka näyttää yhtä vähän ruudinkeksijältä. Yäk, yäk, yäk. On päiviä, jolloin olisin mieluusti jonkun muun maalainen, esimerkiksi ruotsalainen.

Lopuksi: unohdin Valman paperit kotiin, mikä tarkoittaa sitä, että ei mennä Oulu kv:hen vaan ajetaan kotiin tekemään töitä. Ei paljon haittaa, Vuokolla ei ole kohta minkäänlaista karvaa.Lappeenrannan reissun jäljiltä olen ottanut tänään Valmasta ja Vuokosta jo kolme punkkia sekä noitunut ääneen Valman karvapeitettä, joka jää kiinni punkkipihteiihin. Lisäksi olen kokeillut omat taipeet läpi, sillä tuusasin punkkimetsässä eilen monta tuntia. Valma tuijottaa, sillä on varmaan nälkä, mutta on jo se verran pulska tyttö, että joutuu odottamaan aamuun. Aamulla mennään etsimään sääskenvalkkua ja muita kivoja pieniä uhanalaisia kasvilajeja. Oneksi muistin ottaa mukaan aurinkorasvaa - aine, jota biologit harvemmin maastokaudella käyttävät.

Toisen kerran lopuksi: Univelkaa on niin paljon, että ajelin tänne energiajuoman ja kahvin voimalla ja jätin valtaosan ohituksista kiireisemmille. Kun pääsen joskus kotiin, laitan puhelimen äänettömälle ja nukun paljon ja pitkään, sillä ensi viikolla pitää ehtiä ainakin Tampereelle, Helsinkiin ja Vaasaan, sitä seuraava viikko pitää olla Salossa jne. Kaiken huipuksi maanantaiaamuna joutuu laittamaan tukan, sillä maastoon lähtee mukaan taas toimittajia. Toinen vaihtoehto on, että laitan päähän huivin ja näytän katu-uskottavalta biologilta. Koska päähän on juuri laitettu kallis väri, taidan föönätä tukan nätiksi. Nyt vien vielä karvat ulos ja sitten unille.

...tänään PN2 ja eka serti Joensuussa, tuomarina Harri Lehkonen. Jes!

Tultiin Vaasaan. Eilisillan käytin siihen, että tuusasin kirppiskamat kuntoon. Koska aina on kiire, en muistanut pöytänumeroa vaan jätin sen tyhjäksi. Keksin lisäksi aivan loistavan menetelmän kiinnittää se kirottu lappu myytävään rättiin eli nitojan; menee ohuista kankaista läpi ja helpottaa hommaa huomattavasti.

Aamulla pakkaamaan autoa. Ensin koirat ulos ja kyytiin. Sitten kirppikselle menevä vaatekassi, pyykkivasullinen tavaraa sekä kassi, reppu ja käsilaukku autoon. Koirien ruuat jäi - no, sitä saa kaupasta. Päivä koirien kanssa töissä ja sitten taas pakkaamaan autoa; kyytiin karttalaukku romuineen, tietokone ja se K-marketista haettu koiranruokapussi. Lähden kirppikselle ja hilaudun tiskille tavaroineni ja käy ilmi, että se helvetin pöytävaraus alkaa vasta tiistaina. Kun kysyn, mitäs nyt, saan vastaukseksi, että pitää kysyä Anulta. Ootellaan Anua, joka ilmaannuttuaan paikalle kysyy, miisä meidän mittanauha on. Toinen ottaa sen auki olevasta laatikosta ja ojentaa toiselle. Pyydän nitojaa. Sitten toinen kysyy, missä meidän nitoja, ja sitten se toinen yhtä loivaliikkeinen antaa sen sille siitä vierestään. Alkaa tulla kuumakin kun tympii moinen velttoilu. Koska kukaan ei keksi mitään rakentavaa, ehdotan itse, että paiskaavat romuni siihen oikeaan pöytään kun se vapautuu. Ihme ja kumma se käy ja numeroin vielä lappuni ennen kuin hylkään tavarani ja lähden kohti Vaasaa. Hitusen huolettaa puinen pyykkivasuni; ovat varmaan myyneet sen kun tulen takaisin. Enkä ole ihan varma, onko kaikissa tavaroissa hinta, mutta Vaasa kutsuu vaativasti ja on pakko lähteä.

Koska aikaa on kohtuullisesti, lörpöttelen Johannan kanssa puhelimessa ja heitän väliin aina kameran kohdalla paniikkijarrutuksen. Matkalla käy ilmi, että työkaverit R ja K ovat myös Vaasassa, joten seuraa tiistai-illaksi löytyy. Syön Jalasjärven ABC:llä ja saavun Vaasaan hotellin pihaan. Ensin menen romuineni tiskille ja lunastan avaimeni sekä kysyn nettiä; piuha vaan seinään ja se toimii. Vien romut huoneeseen ja menen hakemaan Valmaa ja Vuokkoa autosta. Valma käy uimassa ja tullaan huoneeseen. Eikä se pirun netti toimi kuitenkaan vaan kyselee salasanoja. Ja karttalaukkukin jäi autoon. Taas vaatteet päälle ja alas. Tässä vaiheessa hoksaan, että huoneen avain jäi huoneeseen. Haen karttalaukun autosta ja muistan, että tässä hotellissa ala-aulassa on coffee machine. Otan kahvia ja kaadan päälle maitoa, joka on pilaantunutta. Vien kahvin tiskille, pyydän ne helvetin nettitunnukset, uuden avaimen ja tulen takaisin huoneeseen.

Ite pitäs kaikki tehä, ihan kaikki. Eikä hotellissa ole päiväpeitteitä sängyssä vaikka pyysin lemmikkieläinhuoneen. Etsin aikani, minkä jälkeen vuorasin toisen sängyn pyyhkeillä, Valma nimittäin on enemmän kuin märkä. Luonnollisestikaan tekemäni komeus ei kummallekaan kelpaa vaan Valma nukkuu sohvalla ja Vuokko lattialla. Nyt menen maate että jaksan huomenna hölkätä metsässä liito-oravan jätösten perässä. Illaksikin on maastoa luvassa, mutta siltikin meinaan ehtiä jossain välissä käydä Indiskassa.

Jostain kumman syystä en päässyt työkoneelta tänne, mutta kelpo Elisan kannettava muisti salasanani ja homma toimii taas. Paljon on tapahtunut ja kiire ollut hirmuinen, minkä vuoksi huitaistaan asiat listamuodossa pienillä selityksillä:

• Myin asunnon ja muutin Mukkulaan eli Lahden Bronxiin vuokralle siihen saakka kunnes löydän mieleiseni kämpän (kiitos vielä Nana ja Nanan äiti ja täti). Sen tarvii olla suurempi kuin edellinen, mutta ei kuitenkaan neljä huonetta ja keittiö, sillä silloin meillä kaikilla olisi oma makuuhuone ja se on mielestäni liioittelua. Olen juossut asuntoesittelyjä kieli vyön alla ja pelkkää kuraa kaikki tyynni. Noin ylipäätään ihmettelen ihmisten asuntokauppataitoja, sillä esim. Laitakadulla eräs nainen seisoi makuuhuonessa miettimässä sitä, jäävätkö vaatekaapit sinne vai eivät. Suurempi huolenaihe olisi ollut se, että viemärit oli uusimatta ja julkisivurempasta tulossa parikymmentä tuhatta maksettavaa. Se asunto meni ensimmäisessä näytössä, en tajua. Metsäpellossa taas oli kaksio, jolla oli ylihintaa noin 10 000 euroa ja välittäjä vakuutteli minulle, kuinka on arvostettu taloyhtiö ja alue. Ei se tee sitä arvostetuksi jos välittäjä sitä arvostaa. Olen muutenkin huomautellut jos on hintaa liikaa, sillä en aio ottaa yhtään enempää asuntolainaa kuin on pakko. Itse asiassa nautin tällä hetkellä suunnattomasti siitä, että lyhentelen vain pari sataa mökkilainaa kuussa. Yhden rehellisen välittäjänkin ole tavannut. Kun tultiin Kiikkulankadun kaksiosta, sen suusta pääsi yllätyksekseni seuraavanlainen lause: siinä asunnossa taisi olla kosteusvaurio.
• Muuttaminen on perseestä vaikka olisikin maksettua muuttoapua mukana. Valtaosa tavaroista on edelleen kateissa ja olen vielä täällä Mukkulassakin kantanut kamaa roskikseen yön pimeinä tunteina. Hennalassa roskis osoittautui aivan liian pieneksi sillä samana viikonloppuna muutti rapusta toinenkin ihminen, joka ei ymmärtänyt jättää minun rojuilleni tarpeeksi tilaa. Huomenna vien ison kasan rojua Hollolaan kirppikselle.
• Tämä Mukkulan taloyhtiö on loistava. Tässä kerroksessa kaikissa asunnoissa on koira, joten Valman pikku haukahtelut eivät haittaa. Muutenkin ihmiset ovat mukavia ja ystävällisiä, enkä vielä ole nähnyt ensimmäistäkään Kaija Uotisen ikäistä persläpeä tässä talossa.
• Enkä voi olla kehumatta Mukkulan lenkkeilymaastoja. Rantaan on lyhyt matka ja lähellä on myös kohtuullisen kokoinen vanhan metsän alue, jossa Punkerot voivat kirmata vapaana ilman, että kukaan buudelin omistaja ärtyy.
• Vuokon perkeleellä ei edelleenkään ole yhtään sertiä, ehkä siksi että se kasvatti kohtuullisen karvan vasta kuukausi sitten. Toinen syy on se, että ei olla paljon ravattu näyttelyissä kun on kaikenlaista muuta menoa ollut. Enkä tykkää yhtään sisänäyttelyistä, mieluummin ulkona auringonpaisteessa.
• Kävin Thaimaassa sekä piipahdin Laosissa ja Myanmarin liitossa. Taikkulandia on ihan jees paikka, mutta olen nyt vakuuttunut siitä, että samaan maahan ei tarvi kahta kertaa vaivautua.
• Ruotsi taas on loistava maa ja Ruotsin Haaparannassa on Haglöfsin outlet, mistä mukaani lähti kokousmatkalla toppatakki ja ihana reppu. Kyllä Ruotsi on hieno maa. Kertakaikkiaan.
• Huomenna lähdetään Pöntön ja Juntin kanssa Vaasaan maastoon. Viime viikolla oltiin Lappeenrannassa kaivamassa koppakuoriais- ja kekomuurahaispyydyksiä maahan. Valma ja Vuokko olivat mukana siihen saakka, kunnes Vuokko hoksasi, että hänkin osaa kaivaa ja tunki Kirsin kaivauksille tassuineen. Niinpä pölkkypäät istuivat sitten lopun aikaa autossa. Nyt on kädet rakoilla kun kaivettiin yhteensä 95 pyydyskuoppaa.
• Pitää vielä muistaa mainita, että käyn edelleen kuntosalilla, uskomatonta mutta totta. Olen erittäin ylpeä itsestäni.

Valmaa tuijottaa, pitää lähteä ulos.

Blogissa on ollut kävijöitä 2 904 kpl. Vielä 97 096 kpl ja heitän housut pois. Menee saatanan pitkä aika vielä ja olen silloin noin 70-vuotias. Kuka haluaa silloin nähdä kauniin perseeni - ehkä joku Gambiassa, jos sielläkään, pitää kysyä sitten Malickilta ellei malaria ole sitä siihen mennessä tappanut. Eikä Johannalla enää pysy tuon ikäsenä kamera kädessä, jos nyt ollaan enää puheväleissäkään kun tämä luonnevika etenee sitä nopeammin mitä vanhemmaksi tulen. Joten don't fuck with me, se ei hyvin pääty. Kauhee nälkä kun leikin vinkuintialaista ja laitan vokkikasvipöperöä joka päivä. Tänään laitan lohta, joka on uitettu aasiasörsseleissä. Ehkä persekin pysyy paremmassa kuosissa kun syön niin terveellisesti. Sen vähäinen käyttö taas on ihan oma vikani. Nyt lopetan ennen kuin jutut menee vielä hullummiksi.