Viime viikon alussa läksin Ouluun, sieltä Haukipudas, Ii, Haaparanta, Kemi, Joensuu, Lieksa, Nastola ja Lahti. Mittariin tuli kilometrejä noin 2 300. Haukiputaalla käytiin hölkkäämässä Kaisan ja Kirsin kanssa noin 35 kilometriä voimajohtoa ja tiistai oli ehdottomasti vuoden hirvein maastopäivä kun kävelin 15 kilometriä ojitetulla suolla Valman ja Vuokon kanssa. Loppumatkasta oli päässä otsalamppu ja koirilla välkkyvät valot pannoissa, että näin missä ne kulkevat. Olin niin väsynyt kun pääsin tapaamispaikalle, että tipahdin ojaan. Lisäksi matkan varrelle sattui sähköistetty rautatie, joka lisäksi oli eristetty tavallisista kuolevaisista aidalla. Ja kuinka ollakaan, ääliö-Vuokko ehti livahtaa aidan ali ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ja tietenkin tuli heti juna ja minä pitelin Vuokko käsin kiinni pannasta aidan läpi, että se ei pääse juoksemaan tavarajunan alle. Sen jälkeen ryömin itse aidan ali. Myös koirat olivat niin väsyneitä loppupäivästä, että ne yrittivät aina käydä nukkumaan kerälle kun pidettiin taukoa kävelyssä. Eväät söin kävellen.

Haaparannassa käytiin Ikeassa, mutta eipä tietenkään ollut sitä tavaraa mitä minä sieltä tarvitsin. No, Kaisa ja Kirsi onnistuivat täyttämään auton ääriään myöten täyteen ja mukaan lähti vaikka mitä tarpeellista ja tarpeetonta. Lisäksi käytiin ostamassa Haaparannan Maxista ihania ohuita pihvejä, jotka sitten paistettiin Johannalla ja Timolla lauantaina. Paluumatkalla mentiin istumaan Kemin Ajoksen satamaan, sillä siellä on Suomen suurin tuulipuisto, joka siis on kokonaista kymmenen myllyn kokoinen. Siellä kuunneltiin, millaista ääntä myllyt pitävät ja millaiset varoitusvalot niillä on. Kaisa esitelmöi aiheesta Kirsille ja minulle ja tiesi paljon spesiaalisanastoa valoja koskien. Perjantaina oli Joensuussa pikkujoulu, lauantaina Minnis täytti 40 vuotta ja maanantaina sännättiin Kristiinankaupunkiin työmatkalle. Laitanpa tähän loppuun pari kuvaa kahdesta luonani asuvasta älykkäästä oliosta, jotka kuvissa hompsottavat pitki Pohjois-Pohjanmaan soita ja metsiä.

 

Pölvästeissä on vielä virtaa alkumatkasta.

Valma syö jäätä posket pullollaan. Tämä vedenhankinnan jalo taito opetettiin myös Vuokolla matkan aikana.

 

Tämännäköinen susi kulki yhtä linjaa Kirsin kanssa.

Suo siellä, vetelä täällä. Onneksi oli jo melko vankka jää niin en vielä tuolla uinut.