Tultiin Vaasaan. Eilisillan käytin siihen, että tuusasin kirppiskamat kuntoon. Koska aina on kiire, en muistanut pöytänumeroa vaan jätin sen tyhjäksi. Keksin lisäksi aivan loistavan menetelmän kiinnittää se kirottu lappu myytävään rättiin eli nitojan; menee ohuista kankaista läpi ja helpottaa hommaa huomattavasti.

Aamulla pakkaamaan autoa. Ensin koirat ulos ja kyytiin. Sitten kirppikselle menevä vaatekassi, pyykkivasullinen tavaraa sekä kassi, reppu ja käsilaukku autoon. Koirien ruuat jäi - no, sitä saa kaupasta. Päivä koirien kanssa töissä ja sitten taas pakkaamaan autoa; kyytiin karttalaukku romuineen, tietokone ja se K-marketista haettu koiranruokapussi. Lähden kirppikselle ja hilaudun tiskille tavaroineni ja käy ilmi, että se helvetin pöytävaraus alkaa vasta tiistaina. Kun kysyn, mitäs nyt, saan vastaukseksi, että pitää kysyä Anulta. Ootellaan Anua, joka ilmaannuttuaan paikalle kysyy, miisä meidän mittanauha on. Toinen ottaa sen auki olevasta laatikosta ja ojentaa toiselle. Pyydän nitojaa. Sitten toinen kysyy, missä meidän nitoja, ja sitten se toinen yhtä loivaliikkeinen antaa sen sille siitä vierestään. Alkaa tulla kuumakin kun tympii moinen velttoilu. Koska kukaan ei keksi mitään rakentavaa, ehdotan itse, että paiskaavat romuni siihen oikeaan pöytään kun se vapautuu. Ihme ja kumma se käy ja numeroin vielä lappuni ennen kuin hylkään tavarani ja lähden kohti Vaasaa. Hitusen huolettaa puinen pyykkivasuni; ovat varmaan myyneet sen kun tulen takaisin. Enkä ole ihan varma, onko kaikissa tavaroissa hinta, mutta Vaasa kutsuu vaativasti ja on pakko lähteä.

Koska aikaa on kohtuullisesti, lörpöttelen Johannan kanssa puhelimessa ja heitän väliin aina kameran kohdalla paniikkijarrutuksen. Matkalla käy ilmi, että työkaverit R ja K ovat myös Vaasassa, joten seuraa tiistai-illaksi löytyy. Syön Jalasjärven ABC:llä ja saavun Vaasaan hotellin pihaan. Ensin menen romuineni tiskille ja lunastan avaimeni sekä kysyn nettiä; piuha vaan seinään ja se toimii. Vien romut huoneeseen ja menen hakemaan Valmaa ja Vuokkoa autosta. Valma käy uimassa ja tullaan huoneeseen. Eikä se pirun netti toimi kuitenkaan vaan kyselee salasanoja. Ja karttalaukkukin jäi autoon. Taas vaatteet päälle ja alas. Tässä vaiheessa hoksaan, että huoneen avain jäi huoneeseen. Haen karttalaukun autosta ja muistan, että tässä hotellissa ala-aulassa on coffee machine. Otan kahvia ja kaadan päälle maitoa, joka on pilaantunutta. Vien kahvin tiskille, pyydän ne helvetin nettitunnukset, uuden avaimen ja tulen takaisin huoneeseen.

Ite pitäs kaikki tehä, ihan kaikki. Eikä hotellissa ole päiväpeitteitä sängyssä vaikka pyysin lemmikkieläinhuoneen. Etsin aikani, minkä jälkeen vuorasin toisen sängyn pyyhkeillä, Valma nimittäin on enemmän kuin märkä. Luonnollisestikaan tekemäni komeus ei kummallekaan kelpaa vaan Valma nukkuu sohvalla ja Vuokko lattialla. Nyt menen maate että jaksan huomenna hölkätä metsässä liito-oravan jätösten perässä. Illaksikin on maastoa luvassa, mutta siltikin meinaan ehtiä jossain välissä käydä Indiskassa.