Minulla on addiktio ja se kohdistuu rasvoihin. Naamarasvojen tärkeyden ymmärsin 24-vuotiaana, kun olin Joensuun Metlan takapihalla tupakalla työkavereiden kanssa. Tuolloin vanhemmat naiset valistivat, että alamäki alkaa 25-vuotiaana ja minä uskoin. Siitä lähtien olen kantanut kohtuullisen paljon rahaa rasvakauppoihin. Koska merkkituotteet maksavat, ostan niitä lähinnä ulkomailta lentokentiltä, lentokoneesta tai laivalta. Oman addiktioni ymmärsin taannoisella Tanskan matkalla kun Pia huokaisi taxfree-myymälässä Minnalle, että taas se seisoo täällä rasvahyllyjen edessä. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin tuolla matkalla YSL:n hydra feel kosteusvoiteeseen, joka on aivan taivaallisen ihanaa ja täyteläistä. Lisäksi ostin Cliniquen kolmosta, joka siis on paskat räjäyttävä kasvovesi ja oikein soveliasta maastokaudella. Olisin ostanut mieluusti jotain eteeristä öljyä ja etsin sitä sekä Tanskan että Ruotsin laivoilta, mutta homma jäi vaiheeseen, sillä myytävien öljyjen pakkaustapa oli väärä; öljyt tulee olla pakattuina lasiseen purkkiin, sillä muovi laskee vaikuttavat aineet taivaan tuuliin. Tämän minulle kertoi viime talvena Thaimaan matkalla järvenpääläinen kosmetologiyrittäjä Sinikka, joka tuhahteli halveksivasti muovipurkkeihin pakatuille rasvoille. Sillä hetkellä hoksasin, että kalliit rasvat pakataan aina lasipurkkeihin ja tunsin itseni jonkinlaiseksi rasva-asiantuntijaksi sekä jokseenkin tasa-arvoiseksi keskustelijaksi Sinikan kanssa.

Kaapeistani ja kasseistani löytyy ainakin seuraavia rasvoja ja muita kalliita tuotteita:

• Kanebo: sensai silk kosteusvoidetta kahta erilaista, ihohuokosten pesuaine
• Dior: silmänympärysvoide
• Lancome: pesuvaahto
• Clinique: kasvovettä kahta erilaista, silmänympärysvoide, kevyt kasvovoide
• Elisabeth Arden: kasvovoide
• YSL: kasvovoide
• Biotherm: kasvovesi, pesuvaahto

Lisäksi tätä halvempaa rojua eli lumenea, body shopia, dermosiliä jne. löytyy vähän sieltä täältä ja niitä käytetään jos muistetaan ja jos ei muisteta, pudotetaan parin vuoden päästä roskikseen. On tästä se hyöty, että luultavasti kassista löytyy työmatkalla aina jotain kelvollista ihonhoitoainetta. Olen myös tehnyt ensimmäiset kokeilut kookosöljyn ihmeellisessä maailmassa, mutta se ei ainakaan kesällä iholleni sopinut vaan naamavärkki jäi kiiltäväksi ja haisi iltapäivällä oudolle. Onneksi kookosrasva käy sekä naamaan että keittiöön ja näyttääkin siltä, että öljy päätyy paistorasvaksi.

Kun näette minut, katsokaa näkyykö minussa ryppyjä. Ei näy. Kiitos rasvojen, geenien tai ilmeettömien kasvojen. Ja jos näette minut rasvahyllyn edessä niin älkää häiritkö, se on minun taivaani. Mikään ei ole niin ihanaa kuin vertailla hintoja ja kokeilla tuotteita. Suurin rakkauteni on Kanebo, joka on tyyyyyyristä ja erittäin hyvälaatuista. Ja perkele, unohdin vanhan ja tärkeän klassikon eli Cliniquen jo 1930-luvulla lanseeraaman kasvovoiteen "dramatically different moisturizer". Ei ole kyllä erityisen different eikä kosteutakaan kummoisesti ja on pakattu vielä muovitörppöön, mutta sopii aloittelevalle addiktille.

t. Tarja, rakkaudesta rasvoihin